Suorannan Niklas
VH11-012-0089 | virtuaalihevonen | Kuollut 11.11.2016
Syyskuun 2016 kouluratsastuslaatuarvostelu 15.09.2016
6 + 36 + 12 + 10 + 15 = 79 p. KRJ-III
Syyskuun 2016 kouluratsastuslaatuarvostelu 15.09.2016
6 + 36 + 12 + 10 + 15 = 79 p. KRJ-III
|
|
Kuvat: Bob Langrish
|
Kutsumanimi:
Rotu, sukupuoli: Syntymäaika, ikä: Väri: Säkäkorkeus: |
Niklas
hollanninpuoliverinen (KWPN), ori 24.05.2011, 24 vuotias tummanruunikko (EE/AA) 165cm |
Kasvattaja:
Omistaja: Rekisterinumero: Painotus: Koulutustaso: |
Elina (VRL-08132), Suorannan Ratsutila
Milja H (VRL-10674) VH11-012-0089 yleispainotus ko: vaB, re: 125cm, ke: CIC2 |
Niklaksella oli tallipaikka Susikalliossa.
Niklas keksii vähän väliä pieniä jekkuja käsittelijälleen, oli se sitten ruohotupsun nappaaminen taluttaessa tai hoitajan varpaiden tallominen satulavyötä kiristäessä. Mitään pahaa ori ei kuitenkaan halua kellekkään, se on vain vähän pöljä tapaus. Ori kannattaa hoitaa käytävällä molemmilta puolilta kiinni sidottuna, sillä karsina on Niklaksen oma pieni valtakunta, jossa vain se saa olla - ja käytös on sen mukaista. Käytävällä ori katselee uteliaasti ympärilleen ja käyttäytyy suht siivosti. Pää on orin herkkä paikka, ja kun se sen viskaisee ylös niin sitä saa pitkään maanitella alas - ainakin vähän lyhyemmät ihmiset... Varusteet Niklakselle saa aika helposti, suitsiessa saattaa kestää jonkin aikaa pään alas saamisessa, mutta muuten ei siinäkään ole mitään ongelmaa. Satulavyötä kiristäessä kannattaa pitää silmällä orin kavioita, sillä Niklaksella on tapana talloa käsittelijänsä varpaat tässä tilanteessa. Taluttaessa on syytä pitää joku apuväline suussa tai turvan ympärillä, esimerkiksi kuolain tai riimunnaru ellet halua orin vievän sua 6-0.
Selästä käsin Niklas on loppujen lopuksi eteenpäinpyrkivä monitoimihevonen, joka rakastaa työskentelyä. Alkuun ori on tahmea, mutta huolellisen alkulämpän jälkeen alkaa työskentely maistumaan paremmin. Niklas saattaa vaikuttaa alkuun osaamattomalta, mutta taipuu aina vaativalle tasolle saakka. Estetunneilla Niklas on todella virkeä ja ratsastajan taidot joutuvat koetukselle rauhoitellessa alla pomppivaa hevosta. Maastossa kulkee innokkaasti eteen korvat hörössä, kuitenkin kuumumatta. Ori ei myöskään harrasta käsistä lähtemistä, vaan on hyvinkin rauhallinen innokkuudesta huolimatta. Pellolla kuitenkin se rauhallisuus häviää, ja pidätteet menevät kuin kuuroille korville - varsinkin kaverin kanssa.
Niklas ei kamalasti muista hevosista välitä. Sillä on kuitenkin tapana toimia niiden kanssa juuri oman päänsä mukaan, ja jos orin päässä raksahtaa niin siitä voi tulla pahaakin jälkeä. Tämän takia Niklas tarhataankin yksin omassa tarhassa, jotta kukaan ei päädy klinikkakuntoon orin takia - ruunatkin ovat nimittäin aikoinaan joutuneet kokemaan Niklaksen raivon. Naapuritarhassa täytyy kuitenkin aina olla joku, tai ori tulee langoista tai aidoista läpi - tai yli. Laitumella, kun tilaa on enemmän, osaa Niklaskin käyttäytyä edes vähän paremmin. Kilpailuissa ori on alkuun hermostunut, mutta viimeistään verryttelyssä se rentoutuu. Niklas keskittyy radalla vain ja ainoastaan kisasuoritukseen, mutta muuten sitten kiljutaankin tammoille...
Selästä käsin Niklas on loppujen lopuksi eteenpäinpyrkivä monitoimihevonen, joka rakastaa työskentelyä. Alkuun ori on tahmea, mutta huolellisen alkulämpän jälkeen alkaa työskentely maistumaan paremmin. Niklas saattaa vaikuttaa alkuun osaamattomalta, mutta taipuu aina vaativalle tasolle saakka. Estetunneilla Niklas on todella virkeä ja ratsastajan taidot joutuvat koetukselle rauhoitellessa alla pomppivaa hevosta. Maastossa kulkee innokkaasti eteen korvat hörössä, kuitenkin kuumumatta. Ori ei myöskään harrasta käsistä lähtemistä, vaan on hyvinkin rauhallinen innokkuudesta huolimatta. Pellolla kuitenkin se rauhallisuus häviää, ja pidätteet menevät kuin kuuroille korville - varsinkin kaverin kanssa.
Niklas ei kamalasti muista hevosista välitä. Sillä on kuitenkin tapana toimia niiden kanssa juuri oman päänsä mukaan, ja jos orin päässä raksahtaa niin siitä voi tulla pahaakin jälkeä. Tämän takia Niklas tarhataankin yksin omassa tarhassa, jotta kukaan ei päädy klinikkakuntoon orin takia - ruunatkin ovat nimittäin aikoinaan joutuneet kokemaan Niklaksen raivon. Naapuritarhassa täytyy kuitenkin aina olla joku, tai ori tulee langoista tai aidoista läpi - tai yli. Laitumella, kun tilaa on enemmän, osaa Niklaskin käyttäytyä edes vähän paremmin. Kilpailuissa ori on alkuun hermostunut, mutta viimeistään verryttelyssä se rentoutuu. Niklas keskittyy radalla vain ja ainoastaan kisasuoritukseen, mutta muuten sitten kiljutaankin tammoille...
|
i. Peace of Heaven alkuperäiset sivut kadonneet
FWB, 173cm, rautias, yleispainotus, KRJ-II, VH06-031-2161 |
|
|
|
Niklas on tarjolla jalostukseen 1-polvisille tammoille. Jos kiinnostuit niin laita sähköpostia.
|
01. 14.02.2014 rp-t. Miljan Jasmine, e. Susikallion Fortunella
02. 02.11.2015 FWB-o. Nevarra Coco, e. Revenge Coco |
Niklas kilpailee kesäkuusta 2015 eteenpäin porrastetuissa kisoissa (kts. rekisterisivu)
30.11.2015 - ERJ Cup - Ventos - 110cm - 23/271
30.03.2016 - ERJ Cup - KK Bailador - 120cm - 1/89
30.11.2015 - ERJ Cup - Ventos - 110cm - 23/271
30.03.2016 - ERJ Cup - KK Bailador - 120cm - 1/89
27.05.2013, yksityistunti Milja & Suorannan Niklas, opettajana Maiju (esteet 100cm: yhteistyö, lähestymiset ja linjat)
Olin jo koonnut esteet valmiiksi kentälle, kun saavuitte Niklaksen kanssa paikalle. Alkukäynnit olitte suorittaneet maastossa, joten pystyimme heti aloittamaan lämmittelyn ravaamisen merkeissä. Koska Niklas on vasta viisivuotias, halusin pitää lämmittelyn yksinkertaisena ja suhkot lyhyenä, jotta nuori hevonen jaksaisi myös hypätä tunnilla. Alkulämmittelyn aikana pyysin sinua ratsastamaan ympyröitä ja tekemään siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin, jotta intoa puhkuva ori saatiin ratsastajan kuulolle. Laukkojen aikana käskin sinua nousemaan kevyeeseen istuntaan ja antamaan orin pidentää askelta pitkillä sivuilla.
Hetken kävelyn jälkeen aloitimme hyppäämisen noin 60cm esteillä. Koska tunnin aiheena olivat lähestymiset ja linjat, olin koonnut kentälle kahden esteen sarjan kahden laukan välillä, kahden esteen suhteutetun välin sekä pari yksittäistä estettä. Olin suunnitellut esteiden paikat niin että saatoimme aloittaa lähestymistyöskentelyn keskiympyrällä: ympyrän linjalla oli neljä estettä niin sanotust kello kolmessa, kuudessa, yhdeksässä ja kahdessatoista.
Saitkin aluksi pidätellä innokasta nuorikkoa vähän kovemmin, jonka vuoksi kehoitinkin aloittamaan harjoittelun ihan vain kevyessä ravissa. Ensimmäinen kierros meni hieman kaahatessa, mutta toisella kierroksella Niklas oli jo rauhoittunut ja annoin luvan suorittaa tehtävän laukassa. Suunnan vaihdon jälkeen ori oli jo paljon paremmin kuulolla, kunhan vain muistit istua lähellä, pitää pohkeen paikoillaan ja käden rauhallisena, sekä katsoa seuraavalle esteelle. Kyseistä harjoitusta voi hyvin käyttää tulevaisuudessakin ja kunhan orin tasapaino ja lihakset kehittyvät paremmiksi voi ympyrää pienentää voltin kokoiseksi.
Lopuksi keskityimme sarjan ja suhteutetun välin hyppäämiseen, joiden aikana linjojen ja lähestymisten tärkeys tuli ilmi. Hevosen laukan täytyy pysyä koko ajan aktiivisena ja eteenpäinpyrkivänä, jolloin askeleet osuvat esteiden väleihin. Kunhan lähestyessä muistit rauhoittua kolmen viimeisen laukka-askeleen ajaksi, Niklas hyppäsi rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla esteistä yli. Oikea laukkakin löytyi esteen jälkeen, kun katsoit jo esteen päällä minne seuraavaksi piti mennä. Linjoja suunnitellessa on tärkeää muistaa ettei tee liian tiukkoja käännöksiä ja tähtää keskelle estettä, jolloin ei ole vaaraa "luisua" esteestä ohi. Kun molemmat linjat onnistuivat kaksi kertaa todella hyvin metrin korkuisina, lopetimme hyppäämisen siihen, jotta ratsukolle jäi hyvä mieli päälle onnistuneiden hyppyjen jälkeen. Lopuksi kehotin sinua ratsastamaan Niklaksen rennoksi eteen-alas ja tekemään paljon kaarevia uria ja ympyröitä. Kokonaisuudessaan tunti oli onnistunut, vaikka ori meinasikin aluksi olla se joka määräsi tahdin esteillä. Sait sen kutenkin hyvin hallintaasi ja yhteistyönne alkaa varmasti sujua vielä paremmin, kunhan opit tuntemaan nuorikon tyylin edetä ja tekniikan hypätä esteillä.
09.06.2014, kouluvalmennus Milja & Suorannan Niklas, valmentajana KurasaOsore (helppo B)
Miljan ja Niklaksen kanssa päästiin aloittamaan heti itsetehtyjen alkuverkkojen jälkeen ensimmäistä tehtävää. Orista huomasi heti kuinka herkkä se oli pienillekin avuille, joten oikeastaan ensimmäisessä harjoituksessa ei ollut muuta vikaa kuin siirtymisten töksähtely. Niklaksen kanssa saatiin keskittyä enemmän siihen, että saatiin sulava siirtyminen niin, että Milja ei muuttaisi omaa käsiasentoaan mihinkään sillä koota ratsastaja osasi ja Niklas osasi myös pitää itsensä hyvässä muodossa pudottelematta sitä turhaan. Toinen tehtävä tehtiin Ravi – Laukka siitymisten muodossa. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo paremmat siirtymiset, mutta laukkatyöskentelyä avoissa voisi parantaa. Yksinkertaisesti saada keinuvampaa laukkaa aikaiseksi ja selkeämpää isoa liikettä avoon, jota orilta kyllä löytyy, mutta harjoitella täytyy. Ratsastajan kotitehtäväksi olisi löytää se yksi ohjastuntuma, jota ei täytyisi muuttaa missään vaiheessa työskentelyä, jotta siirtymisistä tulisi sulavampia.
12.09.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Nostin lyhyen sivun keskellä vasemman laukan ja jatkoin lävistäjällä keskilaukkaa. Hidastin vauhtia hyvissä ajoin takaisin harjoituslaukkaan ja puolipidätteiden jälkeen siirsin Niklaksen raviin. Pisteessä C nostin oikean laukan. Laukkasin pitkän sivun, kunnes lyhyen sivun keskeltä kaarsin takaisin pitkälle sivulle jatkaen vastalaukassa puoliympyrälle. Sain todellakin tehdä töitä, jotta laukka ei vaihtuisi, sillä Niklas sitä mielellään vaihtaa. Puoliympyrän jälkeen raviin ja sama tehtävä, mutta toiseen suuntaan. Tämäkin sujui ihan hyvin, joten jatkoin pisteeseen C nostaen uuden laukan ja jatkaen lävistäjälle keskilaukkaa. Jarrutus istunnalla raviin, keskihalkaisijalle, pisteessä X oikean laukan nosto ja pisteessä G pysähdys. Pysähdykset olivat kieltämättä meidän parhaimpia liikkeitämme, sillä Niklas oli enemmänkin hidas kuin reipas, jolloin hitaampaan vauhtiin siirtyminen on helpompaa. Kehuin oria kovasti ennen loppuverkkaa, kehut Niklas olikin ansainnut.
10.10.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Annoin käteni liukua pitkin tummanruunikkoa kaulaa. Hevonen allani pärski tyytyväisenä kävellessään uraa pitkin korvat hörössä katsellen tallipihan poikki kohti tallipihaa. Olin saanut ratsastaa Niklaksen auringonpaisteessa kentällä ennen tuntien alkua. Meillä oli nyt menossa hyvä kisakausi, etenkin kouluratsastuksessa, sillä sijoituksia on rapissut kiva määrä. Meillä oli kuitenkin vielä pitkä matka eläkkeelle ja orilla tuntui muutenkin olevan sitä samaa virtaa mitä nuorenakin. Estepuolella oli tavoitteena päästä vielä kaksi luokkatasoa korkeampiin luokkiin, kentässä samoin. Kouluradat taas oltaisiin jättämässä taakse. Oikein harmittaa jättää kilpailua vähemmälle, mutta vanhuus ei vain tule yksin ja jostain pitää karsia. Mua oikein kammotti ajatus siitä, että joutuisin luopumaan niin upeasta hevosesta mitä Niklas oli.
01.11.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Niklaksen kanssa lopetettiin juuri koulukisoissa kiertäminen, sillä ori tavoitti maksimitasonsa kouluratsastuksessa. Korkeammalla tasolla Niklas ei osaamisensa perusteella voi kisata. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen! Pääsimme kilpailemaan kansallista vaativaa B'tä, joka on jo hyvä juttu. En olisi ikinä uskonut, että pääsisimme vielä niinkin korkealle.. Kilpailemme vielä kauden tai kaksi kenttää ja esteitä, ja tarjoan oria vielä jalostukseen. Tavoitteena olisi vielä päästä laatuarvosteluihin ja saada edes joku palkinto! Ja olisihan se kiva nähdä Niklaksen nimi vielä myöhemminkin hevosten suvuissa - niin ratsuponien kuin puoliveristenkin, orin ensimmäinen varsa kun luultavasti ei tule saamaan jälkeläisiä. Toivottavasti kerkiämme tehdä kaiken tämän, ennen kuin on Niklaksen vuoro siirtyä taivaslaitumille, onhan ori jo 18 vuotias.
14.07.2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Hieroin kumisualla Niklaksen tummaa karvaa hämärässä tallissa. Hevonen nyökytteli tyytyväisenä päätään, ylähuultaan välillä liikauttaen. Ori suorastaan nuokkui lepuuttaen toista takastaan ja jouduin tosissani nieleskelemään kyyneleitäni. Mun oli otettava puhelin farkkushortsieni takataskusta ja laittaa kaapista hakemani nappikuulokkeet korviini ja puhelimeen kiinni. Laitoin soimaan jonkun soittolistan, josta ensimmäisenä alkoi soimaan jokin bilebiisi. Jatkoin harjaamista keskittyen mahdollisimman hyvin musiikkiin. En todellakaan halunnut miettiä mitään. Surua, kaipuuta, menettämistä. Ollessani valmis pakkasin harjat koriin ja suojitin hevosen heittäen kuulokkeet ja puhelimen harjakoppaan. Niklas havahtui torkkumisestaan ujuttaessani kuolaimia sen suuhun ja tajusi pääsevänsä töihin. Laitoin kypärän päähäni ja hiljaisena lähdin taluttamaan hevosta tallipihalle. Etsin katseellani jotakin, jolta kiivetä hevosen paljaaseen selkään. Lopulta katseeni osui hoitopuomiin päätallin edustalla. Kiipesin puomin päälle, jolla jouduin hetken hakemaan tasapainoa ennen kuin pääsin ponnistamaan Niklaksen selkään.
Metsä oli hiljainen. Jossain saattoi lintu lauleskella välillä, mutta muuten ainut ääni jonka kuulin, kuului Niklaksen kavioista. Tunsin hevosen liikkeet hyvin ja varjo kasvoillani vain suureni. Askel oli aivan liian lyhyt. Ohjasin hevosen kohti kahluurantaa, vaikka ajatuksena olikin vain tehdä lyhyt kävelyretki. Niklas asteli veteen yhtä tyytyväisenä kuin aikaisemminkin. Se oli aina pitänyt vedestä, mutta viime aikoina kahlaaminen ja uiminen olivat jääneet harmillisen vähäisiksi. Annoin orin kauhoa vettä sydämensä kyllyydestä ja hymyilin. Olin iloinen, että minulla oli Niklas. Se ei ehkä ollut mikään unelmieni hevonen, mutta vuosien mittaan se oli tullut mulle päivä päivältä rakkaammaksi. Naurahdin hieman ääneen hevosen upotettua turpansa veteen ja pärskähdettyään. Aika vedessä venyi minuutti minuutilta pidemmäksi ja lopulta tajusin, että olimme seisseet rantavedessä lähemmäs puoli tuntia. Aloin jo miettimään takaisin tallille lähtöä ja aivan kuin hevonen olisi ymmärtänyt aikeeni: Niklas pärskähti vielä kerran ja kääntyi rauhallisesti ympäri takaisin tulosuuntaan.
Olin jo koonnut esteet valmiiksi kentälle, kun saavuitte Niklaksen kanssa paikalle. Alkukäynnit olitte suorittaneet maastossa, joten pystyimme heti aloittamaan lämmittelyn ravaamisen merkeissä. Koska Niklas on vasta viisivuotias, halusin pitää lämmittelyn yksinkertaisena ja suhkot lyhyenä, jotta nuori hevonen jaksaisi myös hypätä tunnilla. Alkulämmittelyn aikana pyysin sinua ratsastamaan ympyröitä ja tekemään siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin, jotta intoa puhkuva ori saatiin ratsastajan kuulolle. Laukkojen aikana käskin sinua nousemaan kevyeeseen istuntaan ja antamaan orin pidentää askelta pitkillä sivuilla.
Hetken kävelyn jälkeen aloitimme hyppäämisen noin 60cm esteillä. Koska tunnin aiheena olivat lähestymiset ja linjat, olin koonnut kentälle kahden esteen sarjan kahden laukan välillä, kahden esteen suhteutetun välin sekä pari yksittäistä estettä. Olin suunnitellut esteiden paikat niin että saatoimme aloittaa lähestymistyöskentelyn keskiympyrällä: ympyrän linjalla oli neljä estettä niin sanotust kello kolmessa, kuudessa, yhdeksässä ja kahdessatoista.
Saitkin aluksi pidätellä innokasta nuorikkoa vähän kovemmin, jonka vuoksi kehoitinkin aloittamaan harjoittelun ihan vain kevyessä ravissa. Ensimmäinen kierros meni hieman kaahatessa, mutta toisella kierroksella Niklas oli jo rauhoittunut ja annoin luvan suorittaa tehtävän laukassa. Suunnan vaihdon jälkeen ori oli jo paljon paremmin kuulolla, kunhan vain muistit istua lähellä, pitää pohkeen paikoillaan ja käden rauhallisena, sekä katsoa seuraavalle esteelle. Kyseistä harjoitusta voi hyvin käyttää tulevaisuudessakin ja kunhan orin tasapaino ja lihakset kehittyvät paremmiksi voi ympyrää pienentää voltin kokoiseksi.
Lopuksi keskityimme sarjan ja suhteutetun välin hyppäämiseen, joiden aikana linjojen ja lähestymisten tärkeys tuli ilmi. Hevosen laukan täytyy pysyä koko ajan aktiivisena ja eteenpäinpyrkivänä, jolloin askeleet osuvat esteiden väleihin. Kunhan lähestyessä muistit rauhoittua kolmen viimeisen laukka-askeleen ajaksi, Niklas hyppäsi rauhallisesti ja hyvällä tekniikalla esteistä yli. Oikea laukkakin löytyi esteen jälkeen, kun katsoit jo esteen päällä minne seuraavaksi piti mennä. Linjoja suunnitellessa on tärkeää muistaa ettei tee liian tiukkoja käännöksiä ja tähtää keskelle estettä, jolloin ei ole vaaraa "luisua" esteestä ohi. Kun molemmat linjat onnistuivat kaksi kertaa todella hyvin metrin korkuisina, lopetimme hyppäämisen siihen, jotta ratsukolle jäi hyvä mieli päälle onnistuneiden hyppyjen jälkeen. Lopuksi kehotin sinua ratsastamaan Niklaksen rennoksi eteen-alas ja tekemään paljon kaarevia uria ja ympyröitä. Kokonaisuudessaan tunti oli onnistunut, vaikka ori meinasikin aluksi olla se joka määräsi tahdin esteillä. Sait sen kutenkin hyvin hallintaasi ja yhteistyönne alkaa varmasti sujua vielä paremmin, kunhan opit tuntemaan nuorikon tyylin edetä ja tekniikan hypätä esteillä.
09.06.2014, kouluvalmennus Milja & Suorannan Niklas, valmentajana KurasaOsore (helppo B)
Miljan ja Niklaksen kanssa päästiin aloittamaan heti itsetehtyjen alkuverkkojen jälkeen ensimmäistä tehtävää. Orista huomasi heti kuinka herkkä se oli pienillekin avuille, joten oikeastaan ensimmäisessä harjoituksessa ei ollut muuta vikaa kuin siirtymisten töksähtely. Niklaksen kanssa saatiin keskittyä enemmän siihen, että saatiin sulava siirtyminen niin, että Milja ei muuttaisi omaa käsiasentoaan mihinkään sillä koota ratsastaja osasi ja Niklas osasi myös pitää itsensä hyvässä muodossa pudottelematta sitä turhaan. Toinen tehtävä tehtiin Ravi – Laukka siitymisten muodossa. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo paremmat siirtymiset, mutta laukkatyöskentelyä avoissa voisi parantaa. Yksinkertaisesti saada keinuvampaa laukkaa aikaiseksi ja selkeämpää isoa liikettä avoon, jota orilta kyllä löytyy, mutta harjoitella täytyy. Ratsastajan kotitehtäväksi olisi löytää se yksi ohjastuntuma, jota ei täytyisi muuttaa missään vaiheessa työskentelyä, jotta siirtymisistä tulisi sulavampia.
12.09.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Nostin lyhyen sivun keskellä vasemman laukan ja jatkoin lävistäjällä keskilaukkaa. Hidastin vauhtia hyvissä ajoin takaisin harjoituslaukkaan ja puolipidätteiden jälkeen siirsin Niklaksen raviin. Pisteessä C nostin oikean laukan. Laukkasin pitkän sivun, kunnes lyhyen sivun keskeltä kaarsin takaisin pitkälle sivulle jatkaen vastalaukassa puoliympyrälle. Sain todellakin tehdä töitä, jotta laukka ei vaihtuisi, sillä Niklas sitä mielellään vaihtaa. Puoliympyrän jälkeen raviin ja sama tehtävä, mutta toiseen suuntaan. Tämäkin sujui ihan hyvin, joten jatkoin pisteeseen C nostaen uuden laukan ja jatkaen lävistäjälle keskilaukkaa. Jarrutus istunnalla raviin, keskihalkaisijalle, pisteessä X oikean laukan nosto ja pisteessä G pysähdys. Pysähdykset olivat kieltämättä meidän parhaimpia liikkeitämme, sillä Niklas oli enemmänkin hidas kuin reipas, jolloin hitaampaan vauhtiin siirtyminen on helpompaa. Kehuin oria kovasti ennen loppuverkkaa, kehut Niklas olikin ansainnut.
10.10.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Annoin käteni liukua pitkin tummanruunikkoa kaulaa. Hevonen allani pärski tyytyväisenä kävellessään uraa pitkin korvat hörössä katsellen tallipihan poikki kohti tallipihaa. Olin saanut ratsastaa Niklaksen auringonpaisteessa kentällä ennen tuntien alkua. Meillä oli nyt menossa hyvä kisakausi, etenkin kouluratsastuksessa, sillä sijoituksia on rapissut kiva määrä. Meillä oli kuitenkin vielä pitkä matka eläkkeelle ja orilla tuntui muutenkin olevan sitä samaa virtaa mitä nuorenakin. Estepuolella oli tavoitteena päästä vielä kaksi luokkatasoa korkeampiin luokkiin, kentässä samoin. Kouluradat taas oltaisiin jättämässä taakse. Oikein harmittaa jättää kilpailua vähemmälle, mutta vanhuus ei vain tule yksin ja jostain pitää karsia. Mua oikein kammotti ajatus siitä, että joutuisin luopumaan niin upeasta hevosesta mitä Niklas oli.
01.11.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Niklaksen kanssa lopetettiin juuri koulukisoissa kiertäminen, sillä ori tavoitti maksimitasonsa kouluratsastuksessa. Korkeammalla tasolla Niklas ei osaamisensa perusteella voi kisata. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen! Pääsimme kilpailemaan kansallista vaativaa B'tä, joka on jo hyvä juttu. En olisi ikinä uskonut, että pääsisimme vielä niinkin korkealle.. Kilpailemme vielä kauden tai kaksi kenttää ja esteitä, ja tarjoan oria vielä jalostukseen. Tavoitteena olisi vielä päästä laatuarvosteluihin ja saada edes joku palkinto! Ja olisihan se kiva nähdä Niklaksen nimi vielä myöhemminkin hevosten suvuissa - niin ratsuponien kuin puoliveristenkin, orin ensimmäinen varsa kun luultavasti ei tule saamaan jälkeläisiä. Toivottavasti kerkiämme tehdä kaiken tämän, ennen kuin on Niklaksen vuoro siirtyä taivaslaitumille, onhan ori jo 18 vuotias.
14.07.2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Milja H.
Hieroin kumisualla Niklaksen tummaa karvaa hämärässä tallissa. Hevonen nyökytteli tyytyväisenä päätään, ylähuultaan välillä liikauttaen. Ori suorastaan nuokkui lepuuttaen toista takastaan ja jouduin tosissani nieleskelemään kyyneleitäni. Mun oli otettava puhelin farkkushortsieni takataskusta ja laittaa kaapista hakemani nappikuulokkeet korviini ja puhelimeen kiinni. Laitoin soimaan jonkun soittolistan, josta ensimmäisenä alkoi soimaan jokin bilebiisi. Jatkoin harjaamista keskittyen mahdollisimman hyvin musiikkiin. En todellakaan halunnut miettiä mitään. Surua, kaipuuta, menettämistä. Ollessani valmis pakkasin harjat koriin ja suojitin hevosen heittäen kuulokkeet ja puhelimen harjakoppaan. Niklas havahtui torkkumisestaan ujuttaessani kuolaimia sen suuhun ja tajusi pääsevänsä töihin. Laitoin kypärän päähäni ja hiljaisena lähdin taluttamaan hevosta tallipihalle. Etsin katseellani jotakin, jolta kiivetä hevosen paljaaseen selkään. Lopulta katseeni osui hoitopuomiin päätallin edustalla. Kiipesin puomin päälle, jolla jouduin hetken hakemaan tasapainoa ennen kuin pääsin ponnistamaan Niklaksen selkään.
Metsä oli hiljainen. Jossain saattoi lintu lauleskella välillä, mutta muuten ainut ääni jonka kuulin, kuului Niklaksen kavioista. Tunsin hevosen liikkeet hyvin ja varjo kasvoillani vain suureni. Askel oli aivan liian lyhyt. Ohjasin hevosen kohti kahluurantaa, vaikka ajatuksena olikin vain tehdä lyhyt kävelyretki. Niklas asteli veteen yhtä tyytyväisenä kuin aikaisemminkin. Se oli aina pitänyt vedestä, mutta viime aikoina kahlaaminen ja uiminen olivat jääneet harmillisen vähäisiksi. Annoin orin kauhoa vettä sydämensä kyllyydestä ja hymyilin. Olin iloinen, että minulla oli Niklas. Se ei ehkä ollut mikään unelmieni hevonen, mutta vuosien mittaan se oli tullut mulle päivä päivältä rakkaammaksi. Naurahdin hieman ääneen hevosen upotettua turpansa veteen ja pärskähdettyään. Aika vedessä venyi minuutti minuutilta pidemmäksi ja lopulta tajusin, että olimme seisseet rantavedessä lähemmäs puoli tuntia. Aloin jo miettimään takaisin tallille lähtöä ja aivan kuin hevonen olisi ymmärtänyt aikeeni: Niklas pärskähti vielä kerran ja kääntyi rauhallisesti ympäri takaisin tulosuuntaan.
Ruokinta |
Liikuntasuunnitelma |
|
Niklas ruokitaan 3 kertaa päivässä. Laidunkaudella ruokintaa vähennetään ja tarvittaessa jotakin jätetään pois tai lisätään. Kaikki Niklaksen käyttämä ruoka löytyy täältä. Karsinassa nuolukivi.
Aamulla: 4kg heinää, 5dl mysliä, 7dl Racing Prixiä, 1dl pellavaa, 8dl Complete Feediä, mitallinen magnesiumia Päivällä: 4kg heinää Illalla: 5kg heinää, mitallinen Vita-B -vitamiiniliuosta, 2dl mysliä, 6dl Racing Prixiä, 1/4 mittaa biotiinia, 5dl pellavaa |
Maanantai: koulu
Tiistai: este Keskiviikko: vapaa Torstai: este Perjantai: maasto Lauantai: koulu Sunnuntai: vapaa, kävelylenkki maastossa |
Hoito-ohjeita |
Loimitus |
|
- aina ratsastaessa suojat joka jalkaan
- koulukisoissa suojat pois radalle mentäessä! - kuljetuksissa aina siniset kuljetussuojat, tarvittaessa loimi - maastoon pimeällä aina heijastinloimi - ei kannuksia, raippa kannattaa olla aina mukana - taluta aina suitsilla tai naru suussa/turvan ympäri - tarhataan yksin - hoidetaan käytävällä |
- sataa: sadeloimi, kaulakappaleella tai ei - valitse kelin mukaan
- noin 0 astetta: ei pakollista tarvetta loimelle - pikkupakkasta: fleeceloimi - jos -10 astetta ja kylmempi: toppaloimi - alle -20 astetta: kaulakappaleellinen toppaloimi, sisälle talliloimi - märkä/hikinen: talliloimi - jos fleeceloimi on märkä tai muuten käyttökelvoton, laitetaan talliloimi - kuljettaessa tarvittaessa talliloimi |
Estesatula
|
Koulusatula
|
Estehuopa, kisat
Turvajalustimet
|
Estehuopa, kisat & valmennukset
Estehuopa, kotikäyttö
|
Estehuopa, valmennukset
Kouluhuopa, valmennukset
|
Kouluhuopa, kisat
|
Kouluhuopa, kotikäyttö
Harjasetti (kaviokoukku, pääharja, kumisuka, kampa, pölyharja, pehmeä harja)
|
Kouluhuopa, kisat & valmennukset
Nivelkuolaimet
|
Meksikolaiset suitset
|
Kanget
|
Riimu
Riimunnaru
|
Teddypehmusteiset jännesuojat
Kuljetussuojat
|
Fleeceloimi
|
Sadeloimi
|
Toppaloimi
|
Toppaloimi
|
Talliloimi
|
Sadeloimi
|
Niklaksen varusteet on ostettu Kivimetsän varusteesta, ainoastaan jalustimet ja kuljetussuojat ovat Equestrian PROsta.